Melkein suomalainen metsäretki

Elokuussa perheemme lomaili kolme viikkoa Bulgariassa ja halusimme viettää osan ajasta kerholaisten kanssa. Jotkut lapsista ja nuorista olivat itsekin lomanvietossa, mutta melkein kaikki pojat olivat paikalla ja innostuivat ajatuksesta lähteä suomalaisten kanssa luontoretkelle. Niinpä pakkasimme mukaan huovat, vesipullot, eväät ja tulentekovälineet ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidät kaupungin ulkopuolelle. Kerhon vetäjät Sasho ja Zlatka olivat tietysti myös mukana, joten yhteensä meitä oli 15 retkeläistä.

retkelaiset

Hiki nousi pintaan jo bussissa, sillä lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta. Onneksi patikointireittimme kulki osittain puiden varjossa ja löysimme myös sopivan piknik-paikan, johon ei aurinko suoraan sattunut. Retkipaikan valinnassa tärkeää oli myös maaston tasaisuus, sillä olimme kätkeneet kantamuksiimme Mölkky-pelin, jonka ajattelimme esitellä kerholaisille ja jättää heille tuliaisena Suomesta. Kolmen joukkueen voimin pelattiin tiukka kamppailu, jossa pistelaskun sudenkuopatkin tulivat testattua (jos yhteenlasketut pisteet eivät ole tasan 50, joukkue putoaa takaisin 25 pisteeseen). Tästä pelistä on iloa pitkään! Pelikentälle löytyy sopivasti tilaa myös kerhon pihalla romanilähiössä.

molkky-blogiin

Retken kohokohta oli kuitenkin nuotion ääressä istuminen, tulen sytyttäminen ja makkaratikkujen vuoleminen. Puukon käyttö oli tällä kertaa aikuisten vastuulla, mutta polttopuiden keräämiseen osallistuivat kaikki. Kaikki olisikin ollut helppoa, jos meillä olisi ollut eväänä makkaroita, mutta meillä oli makkaran muotoisia jauhelihatikkuja, bulgarialaista perusruokaa. Lihatikkujen asettelu paistovälineisiin vaati malttia ja taitoa, jota ei nuotiogrillauksen ensikertalaisilla ollut, joten parit lihapuikot menetettiin hiillokseen. Ruokaa oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi ja kaupan päälle saatiin savuntuoksuiset vaatteet ja mukavia kesämuistoja.

juttutuokio

Ennen kotiin lähtöä istuimme vielä tovin puiden juurella juttelemassa. Saimme hienon tilaisuuden tutustua kerholaisiin ja myös pariin uuteen poikaan, jotka kenties syksyllä alkavat säännöllisesti osallistua kerhon toimintaan. Opimme muun muassa, että coolia kaveria esittävä Emo onkin todellisuudessa herkkä ja hellämielinen poika, jolla on 10 kanaa ja muutama ankka, joilla jokaisella on nimi ja joita poika ei halua myydä, vaikka niistä saisi hyvän hinnan. Opimme tuntemaan myös 17-vuotiaan Salin, joka käy nyt peruskoulun viidettä luokkaa, koska koulu on aikoinaan jäänyt kesken. Nyt tämä nuori mies on päättänyt käydä koulun loppuun ja hankkia ammatin, eikä harkitsekaan naimisiin menoa sitä ennen. Kova lupaus kulttuurissa, jossa 17-vuotiasta pidetään jo täysin naimaikäisenä. Seurustelu ja puolison valinta oli kuitenkin tälläkin reissulla se kiinnostava keskustelunaihe, joka sai nuoret intensiivisesti tapittamaan meitä nelikymppisiä. ”Miten valita oikeanlainen puoliso?” oli kysymys, johon toivottavasti osasimme antaa ainakin joitakin mieliinpainuvia vastauksia.

Heidi Popova

Mainokset

Epätyypillinen retkikunta

Sofian kupeessa kohoaa Vitosha-vuori, jonka huippu yltää reilun parin kilometrin korkeuteen. Vuoren rinteillä riittää kesäisin retkeilijöitä, mutta harvemmin romaneja – heille Vitosha tarkoittaa lähinnä jylhää siluettia kaupungin laitamilla. Kesäloman alkupäivinä vuorella nähtiin kuitenkin poikkeuksellinen piknik-porukka, Vie minut kouluun -kerhon lapset.

Läksykerholaisten retken järjesti kerhon apuohjaaja Sasho, joka jaksaa vielä lomallakin viettää aikaa kerholaisten kanssa. Sashon sitoutuneisuus on kullanarvoista, sillä romaniyhteisöissä lapset saavat usein liian vähän positiivista ja kannustavaa huomiota vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Kun joku aikuinen osoittaa heille arvostusta ja uskoo Sashon lailla heidän mahdollisuuksiinsa tehdä mitä tahansa, sillä voi olla ratkaiseva vaikutus heidän tulevaisuudelleen.

At Vitosha-2      At Vitosha-1

Osa läksykerhon lapsista oli Sashon johdolla ensimmäistä kertaa elämässään luontoretkellä. Sofian romaniperheissä vanhemmilla ei ole tavallisesti aikaa tai mahdollisuuksia viedä lapsiaan luonnossa liikkumaan – eikä tottumustakaan, koska vapaa-aika kuluu useimmiten TV:n ääressä tai kauppakeskuksessa.

Kuten kunnon retkeen kuuluu, patikoinnin ohella pysähdyttiin syömään eväitä ja loikoilemaan avoimen taivaan alla. Piknik-paussilla Sasholla oli myös tilaisuus rentoutua hetki hyvän kirjan ääressä – siinäpä toinen epätyypillinen harrastus nuorelle romanimiehelle!

Retki Vitoshalle jä varmasti lasten mieleen myös opettavaisena kokemuksena, sillä seuraavalla viikolla Sasho palkitsi parhaiten käyttäytyneet viemällä heidät kaupungin ulkopuolella olevaan maauimalaan – taaskin omasta aloitteestaan ja silkasta palvelemisen ilosta.

sasho pool

Kesälomalle mitalit kaulassa

Vie minut kouluun -läksykerho jäi lomalle kesäkuun lopulla. Kerholaisille järjestettiin koulun päättymisen kunniaksi päättäjäisjuhlat, jossa kaikille kerholaisille annettiin mitali osallistumisesta.

Neljä koulussa parhaiten menestynyttä sai lisäksi kunniakirjan ahkeroinnistaan. Kärkipaikkaa parhailla arvosanoilla piti Tsetsko, mikä olikin odotettavissa, koska hänen isosiskonsa opiskelee yliopistossa ja on ollut veljellensä hyvä esimerkki. Toiselle sijalle ylsi Asja, joka siirtyi viime syksynä meidän suosituksestamme yksityiskouluun, kun eräs ruotsalainen perhe sitoutui maksamaan hänen koulumaksunsa. Nyt näemme, että satsaus kannatti, koska tyttö on menestynyt hyvin myös parempitasoisessa koulussa. Kolmanneksi paras todistus oli Hrisillä, joka on ollut nyt kaksi vuotta mukana kerhossa. Neljännen kunniakirjan sai Sashko, joka on tänä vuonna koulun ohella osallistunut aktiivisesti seurakunnan musiikkitoimintaan Sashon ohjauksessa. Kerhon toiminnasta vastaavat Zlatka ja Sasho ovat viisaasti pitäneet huolta siitä, että hyvä harrastus ei ole mennyt koulunkäynnin ohitse.

Läksykerhon kauden päättäjäisissä oli mukana kerhon henkilökunnan lisäksi asianajaja Petromir ”Pepi” Kantchev sekä yhteistyökumppanimme Stefan Stefanov vaimonsa Anken kanssa. Pepi on pitkäaikainen tukijamme, jonka kontaktit viranomaisiin ja eri seurakuntien vastuuhenkilöihin ovat olleet kullanarvoisia. Stefan Stefanov tuli viime syksynä työhön mukaan rahoittajana organisaationsa (Bulgarian Aid Mission) kautta. Stefan ja Anke olivat liikuttuneita kerhon pienestä päättäjäiseremoniasta. He jatkavat ensi vuonna yhteistyötä kanssamme ja ovat edelleen luvanneet huolehtia Sashon ja Zlatkan palkoista. Meidän harteillemme jää vastuu kerätä tarvittavat varat kerhon muihin kuluihin, kuten auton ylläpito, polttoaine-, lämmitys- ja sähkömaksut ja lapsille tarjottavan ruoan hankintamenot.

VMK 2016 paattajaiset yhteiskuva

Ihan kaikki kerholaiset eivät päässeet päättäjäisiin – tässä kuitenkin suurin osa. Oikeassa laidassa kerhon ohjaaja Zlatka ja neljäntenä vasemmalta autonkuljettaja ja apuohjaaja Sasho.

Toivomme, että syksyllä 2016 kerhon toiminta voi edelleen jatkua, sillä näemme, kuinka näiden romanilasten ja –nuorten kyvyt ja usko itseensä ovat alkaneet kukoistaa kannustuksen kautta. Kerholaisista kaksi tyttöä ovat jo lukiossa ja ensi syksynä Tsetsko aloittaa ammattiopinnot hotelli- ravintola- ja matkailualalla. Pienemmät oppilaat tarvitsevat tukeamme koulutiellä pärjäämiseen ja toiselle asteelle siirtyneet nuoret tarvitsevat edelleen rohkaisua, jotta jaksavat käydä koulun loppuun saakka. Erityisesti lukioikäiset romanitytöt ovat muutoin vaarassa avioitua alaikäisinä ja lopettaa koulunkäynnin perheen perustamisen vuoksi.

Jos haluat olla mukana tukemassa kerhon toimintaa, voit lahjoittaa kertaluontoisesti tai kuukausittain Fida Internationalin kautta. Lue lisää nettisivuiltamme.

VMK 2016 paattajaiset Miro

Seurakunnan pastori Miro ojentaa mitalit kerholaisille.

Kolmas kouluvuosi käynnissä

15. päivä syyskuuta tänä vuonna pyörähti käyntiin Vie minut kouluun -projektin kolmas vuosi. Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet täynnä haasteita, pettymyksiä ja iloa, sekä tiiminä että jokaisella meistä henkilökohtaisesti. Jotkut, jotka aloittivat työn kanssamme, ovat jääneet pois, mutta mukaan on tullut uusia, jotka haluavat auttaa. Monet meille tuntemattomat ihmiset ovat tukeneet projektia rahallisesti, kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Kiitämme teitä koko sydämestämme rakkaat ystävät!

Alun alkaen suunnitelmamme oli tiedottaa Vie minut kouluun -työstä säännöllisesti. Se ei ole toteutunut, ja olemme siitä pahoillamme. Kun projektin merkitys kasvaa, on yhä tärkeämpää, että välitämme tarkoituksenmukaista, ajantasaista ja täsmällistä tietoa toiminnastamme. Jatkossa pyrimme tiedottamaan työn onnistumisista ja haasteista ainakin kaksi kertaa kuukaudessa. Päivitämme teille tuoreiden uutisten lomassa myös projektin tärkeimmät tapahtumat kuluneelta kahdelta vuodelta.

Voit seurata meitä Vie minut kouluun -blogissa tai Facebook-sivuillamme. Näin saat tuoretta tietoa projektin kuulumisista.

Kiitos teille kaikille!

Läksykerho Bulgarian aamutelevisiossa 31.3.2015

Vie minut kouluun näyttää lyöneen läpi Bulgarian mediassa. Se on hyvä saavutus pienen mittakaavan hankkeelta, jossa pyörii toistaiseksi vain yksi aamu- ja iltapäiväkerho. Kiitokset mediajulkisuudesta lankeavat pitkälti Pepi Kantcheville, joka lakimiestyönsä ohella edustaa projektia Bulgariassa ja on tärkeä linkki meidän ja kerhoa pyörittävien paikallisten romanien välillä.

Yksi Bulgarian suurista TV-kanavista, BTV, kiinnostui hankkeesta ja kävi kuvaamassa kerhon toimintaa sekä haastattelemassa lapsia ja heidän ohjaajaansa Zlatkaa. Enimmäisen juttukeikan tuloksena kerho esiteltiin aamutelevision lähetyksessä 31.3.2015. Ohessa on tämä lyhyt TV-raportti suomeksi tekstitettynä.

Kuulimme, että BTV:n tuottajat vaikuttuivat erityisesti Zlatkan panoksesta, ja kuvausryhmä lähti Fakultetan lähiöön uudestaan vielä samalla viikolla. Tästä materiaalista koostettiin pidempi juttu viikonlopun aamulähetykseen. Pysykää siis kanavalla – laitamme klipin nähtäville, kun saamme tekstitykset kuntoon.

Bulgarian radio teki meistä jutun

Bulgarian kansallisella radiolla on kansainvälisesti toimiva siipensä, joka tavoittaa lähinnä muualle muuttaneita bulgarialaisia. Radioasema teki marraskuussa 2014 jutun Vie minut kouluun -hankkeesta ja julkaisi aiheesta myös artikkelin nettisivuillaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ”Vie minut kouluun” oli esillä Bulgarian valtamediassa ja mikä hienointa, sävy oli erittäin myönteinen. Artikkeli on nyt käännetty myös suomeksi:

Vie minut kouluun!
julkaistu 8.11.2014 Radio Bulgarian nettisivuilla
Teksti: Rumyana Tsvetkova, suomennos Sonja Valtonen

Asya on viehättävä yhdeksänvuotias tyttö, joka on neljännellä luokalla koulussa. Hän pitää koulusta ─ matematiikka ja englanti ovat hänen lempiaineitaan. Hänen toiveammattinsa on hammaslääkäri, eikä lääkärin tuolissa istuminenkaan tunnu hänestä pelottavalta. Asyaa vähän jännittää, mutta hän on myös iloinen saadessaan kertoa koulussa opitun uuden tarinan, Kuninkaan vasen silmä.

Ehkä ihmettelet, mikä tässä kaikessa on niin erityistä. Erityistä on se, että Asya on Bulgarian romani. Bulgariassa romanilasten unelmat ylittävät harvoin surullisen arjen asettamat rajoitukset. Eri tilastojen mukaan yli 75 prosenttia romanilapsista ei suorita toisen asteen koulutusta loppuun asti. Siksi Asya on enemmän kuin poikkeustapaus. Yhdentoista muun lapsen kanssa hän osallistuu läksykerhoon Fakultetan romanilähiössä. Siellä nämä lapset tekevät kotitehtävänsä ja valmistautuvat oppitunneille.

Läksykerho perustettiin, kun kolme innokasta asian kannattajaa tarttui Fakultetan romanijohtajien ehdotukseen. Yksi innokkaista oli asianajaja Petromir Kanchev. Kyseinen kolmikko kehitti Vie minut kouluun -hankkeen, jonka päätavoite on ehkäistä sitä, että romanilapset keskeyttävät koulunsa usein varhain. Myöhemmin perustettiin Sazidanie-säätiö tukemaan ja kehittämään hanketta. Petromir kertoo, miksi he haluavat työskennellä hankkeen hyväksi:
– Kaikki bulgarialaiset päivittelevät romaneja: he ovat likaisia, he syyllistyvät rikoksiin, ajavat vankkureillaan liikenneruuhkissa ja myyvät äänestyslippujaan äänestysten aikaan. Kuitenkin unohdamme sen tosiasian, ettemme ole tehneet kovin paljon heidän auttamisekseen. Tarkoitan nimenomaan meitä, en valtiota. Protestointiin on oikeus, jos on tehnyt jotakin ennen sitä. Uskoakseni koulutus on ainoa avain, joka voi muuttaa heidän raskaan elämänsä. Totta kai sen vaikutus on hidasta ja kestää vuosia. Olemme kuitenkin tietoisia siitä, että jos olisimme aloittaneet jo 1990, meillä olisi romanilääkäreitä ja -opettajia eikä pelkästään muusikoita ─ niin hyviä kuin he siinä ovatkin. On välttämätöntä, että romaniyhteisöä edustamassa on tunnettuja henkilöitä viranomaisten edessä. Näistä syistä johtuen päätimme aloittaa viipymättä, jotta 20 vuoden kuluttua meidän ei tarvitsisi tuntea samaa syyllisyyttä kuin nyt. Aloitimme Vie minut kouluun -hankkeella.

Projektin vuosibudjetti on 5000 euroa, ja sen on lahjoittanut suomalainen Uusipesula-seurakunta (kts. alaviite). Rahat menevät opettajan palkkaan sekä läksykerhon koulubussiin. Bulgarialainen ruokapankki toimittaa lounaan ja välipalan lapsille.
– Se että toimitamme lapsille kaksi ateriaa päivässä, on lisäkannustin lasten vanhemmille, Petromir selittää.

Läksykerho toimii eräässä romanikirkossa Fakultetan lähiössä. Kaikki projektiin osallistuvat ovat romaneja, myös ohjaaja, 23-vuotias Zlatka. Hän on käynyt ammattikoulun, mutta unelmoi lastenlääkärin ammatista. Zlatka avioitui kolme vuotta sitten, mutta hänellä ei ole vielä omia lapsia, joten hän voi omistautua oppilailleen.
– Olen aina unelmoinut, että romanilapset voisivat saavuttaa yhteiskunnassa enemmän ja hylätä tavan hankkia itse lapsia 12─13-vuotiaina, Zlatka sanoo.
– Haluan, että lapsemme jatkavat opiskelua, jopa peruskoulun jälkeenkin. Tämä on hyvin tärkeää nykyään, kun jopa siivoojat tarvitsevat ammatillisen tutkinnon.

Petromir kertoo, että 12 läksykerholaista ovat motivoituneita ja haluavat opiskella. Hyvät tulokset kuluneesta vuodesta vahvistavat tätä. 10-vuotias Krasi on yksi lapsista. Hän kertoo rakastavansa kirjallisuutta, matematiikkaa ja liikuntaa ja lisää vielä läksykerhosta:
– Minä todella pidän siitä täällä, he auttavat meitä läksyissä. Olen saanut todella hyviä arvosanoja koulussa. Haluan lääkäriksi, jotta voisin auttaa ihmisiä.

Englannin ja tietotekniikan tunteja tullaan järjestämään tänä vuonna, kiitos vapaaehtoisten opettajien. Tulevaisuutta ajatellen Petromirillä on suunnitelmissaan uusi kunnianhimoinen hanke. Sen tavoite on tukea romaninuoria, jotka uskaltautuvat bulgarialaiseen tai ulkomaiseen yliopistoon.

Alkuperäinen artikkeli Radio Bulgarian sivuilla: http://bnr.bg/en/post/100482080/take-me-to-school

Alaviite: Ensimmäisen lukuvuoden 2013-2014 vuosibudjetti oli n. 5000€ ja lahjoitetut varat kanavoituivat pääasiassa Uusipesula-seurakunnan kautta