Melkein suomalainen metsäretki

Elokuussa perheemme lomaili kolme viikkoa Bulgariassa ja halusimme viettää osan ajasta kerholaisten kanssa. Jotkut lapsista ja nuorista olivat itsekin lomanvietossa, mutta melkein kaikki pojat olivat paikalla ja innostuivat ajatuksesta lähteä suomalaisten kanssa luontoretkelle. Niinpä pakkasimme mukaan huovat, vesipullot, eväät ja tulentekovälineet ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidät kaupungin ulkopuolelle. Kerhon vetäjät Sasho ja Zlatka olivat tietysti myös mukana, joten yhteensä meitä oli 15 retkeläistä.

retkelaiset

Hiki nousi pintaan jo bussissa, sillä lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta. Onneksi patikointireittimme kulki osittain puiden varjossa ja löysimme myös sopivan piknik-paikan, johon ei aurinko suoraan sattunut. Retkipaikan valinnassa tärkeää oli myös maaston tasaisuus, sillä olimme kätkeneet kantamuksiimme Mölkky-pelin, jonka ajattelimme esitellä kerholaisille ja jättää heille tuliaisena Suomesta. Kolmen joukkueen voimin pelattiin tiukka kamppailu, jossa pistelaskun sudenkuopatkin tulivat testattua (jos yhteenlasketut pisteet eivät ole tasan 50, joukkue putoaa takaisin 25 pisteeseen). Tästä pelistä on iloa pitkään! Pelikentälle löytyy sopivasti tilaa myös kerhon pihalla romanilähiössä.

molkky-blogiin

Retken kohokohta oli kuitenkin nuotion ääressä istuminen, tulen sytyttäminen ja makkaratikkujen vuoleminen. Puukon käyttö oli tällä kertaa aikuisten vastuulla, mutta polttopuiden keräämiseen osallistuivat kaikki. Kaikki olisikin ollut helppoa, jos meillä olisi ollut eväänä makkaroita, mutta meillä oli makkaran muotoisia jauhelihatikkuja, bulgarialaista perusruokaa. Lihatikkujen asettelu paistovälineisiin vaati malttia ja taitoa, jota ei nuotiogrillauksen ensikertalaisilla ollut, joten parit lihapuikot menetettiin hiillokseen. Ruokaa oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi ja kaupan päälle saatiin savuntuoksuiset vaatteet ja mukavia kesämuistoja.

juttutuokio

Ennen kotiin lähtöä istuimme vielä tovin puiden juurella juttelemassa. Saimme hienon tilaisuuden tutustua kerholaisiin ja myös pariin uuteen poikaan, jotka kenties syksyllä alkavat säännöllisesti osallistua kerhon toimintaan. Opimme muun muassa, että coolia kaveria esittävä Emo onkin todellisuudessa herkkä ja hellämielinen poika, jolla on 10 kanaa ja muutama ankka, joilla jokaisella on nimi ja joita poika ei halua myydä, vaikka niistä saisi hyvän hinnan. Opimme tuntemaan myös 17-vuotiaan Salin, joka käy nyt peruskoulun viidettä luokkaa, koska koulu on aikoinaan jäänyt kesken. Nyt tämä nuori mies on päättänyt käydä koulun loppuun ja hankkia ammatin, eikä harkitsekaan naimisiin menoa sitä ennen. Kova lupaus kulttuurissa, jossa 17-vuotiasta pidetään jo täysin naimaikäisenä. Seurustelu ja puolison valinta oli kuitenkin tälläkin reissulla se kiinnostava keskustelunaihe, joka sai nuoret intensiivisesti tapittamaan meitä nelikymppisiä. ”Miten valita oikeanlainen puoliso?” oli kysymys, johon toivottavasti osasimme antaa ainakin joitakin mieliinpainuvia vastauksia.

Heidi Popova

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s